(Kuva: Pixabay)

Miten paljon sitä D-vitamiinia oikein pitäisi ottaa? Ei ihme että ihmiset ovat kysymysmerkkinä, koska myös asiantuntijoilla tuntuu olevan hyvinkin erilaisia näkemyksiä asiasta, ja aihe herättää kiistelyäkin. Saantisuosituksissa on maakohtaisia eroja, ja saman maan sisälläkin näkemykset poikkeavat toisistaan.

Liiasta D-vitamiinin saannista meillä myös varoitellaan, mikä tuntuu välillä vähän hassulta täällä pimeässä pohjolassa. Toki nämä D-vitamiinin haitoista varoittelevat tarkoittavat sitä, jos otamme vitamiinia liikaa purkista. Mutta mikä on liikaa? Ainakin nykyinen virallinen suositus meillä Suomessa on ihan liian vähän. Aikuisen saantisuositus on 10µg (mikrogrammaa) päivässä. Toisaalta kuitenkin meillä on myönnetty, että 100µg on turvallinen päiväannos, vaikka virallinen suositus on edelleen kymmenkertaisesti pienempi.

EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto) on määrittänyt 100µg päivittäisen D-vitamiinin saannin ylärajaksi. Kuitenkin EFSA myös kertoo turvamarginaalin olevan 2,5 kertainen. Nykyisen tutkimustiedon mukaan siis vielä 250µg päiväannos olisi valtaosalle turvallinen.

Mikä D-vitamiini oikein on?

Varsinaisesti D-vitamiini on rasvaliukoinen kalsitrioli-hormonin esiaste. Se vaikuttaa elimistössämme kymmeniin eri elimiin ja hurjaan määrään eri geenien toimintaa. Kun saamme D-vitamiinia ihon tai suun kautta, muuntaa maksa sen varastomuodoksi, kalsidioliksi.

Ehdottomasti paras D-vitamiinin lähde on aurinko. Ravinnosta D:tä saamme kalasta ja esimerkiksi maitotuotteista ja kasvirasvalevitteistä, joihin tätä vitamiinia on lisätty. Kuitenkin ravinnosta saatavat määrät jäävät melko pieneksi, eivätkä pysty täyttämään D-vitamiinitarvetta ainakaan talvikuukausina.

D-vitamiini varastoituu elimistöömme. D-vitamiini varastoja voidaan seurata verikokeella, missä mitataan veren kalsidiolin pitoisuutta.

D-vitamiinin tai paremminkin sen puutteen yhteyksiä eri sairauksien osatekijänä on tutkittu ja tutkitaan koko ajan lisää. On nähty hyvän D-vitamiinipitoisuuden voivan vähentää riskiä sairastua esimerkiksi diabetekseen, osteoporoosiin, autoimmuunisairauksiin, erilaisiin syöpiin ja sydänsairauksiin. Sen on katsottu myös parantavan vastustuskykyä niin bakteeri- kuin virustulehduksia vastaan.

Haittaa se voi aiheuttaa jos pitoisuus veressä kasvaa liian suureksi. Toksisuuden raja on 375 nmol/l (nanomoolia litrassa).

Miksi aihe sitten kiinnostaa minua niin paljon? Tutkimuksissa on todettu yhteys alhaisen D-vitamiinitason, ja ms-taudin puhkeamisen välillä. On myös havaittu, että hyvä D-vitamiinitaso saattaa hidastaa taudin etenemistä, ja tällä hetkellä tutkitaan D-vitamiinia ms-taudin tukihoitona.

Kalsidiolipitoisuuden mittaaminen ja D-vitamiinilisän määrä

Mikäli oma D-vitamiiniannos mietityttää, on nykyään helppoa mittauttaa oma D-vitamiinitasonsa labrassa. Tähän verikokeeseen voi mennä ilman lähetettä ja hinta keikkuu noin 20-40 eurossa. Sen pohjalta voi miettiä tarviiko pitoisuutta nostaa, riittääkö ylläpitoannos vai olisiko hyvä pitää D-vitamiinilisästä taukoa. Mikäli mittautat tason, ja sen perusteella aloitat/nostat D-vitamiinilisää, tee uusi reissu laboratorioon muutaman kuukauden kuluttua ja tarkista millaista vauhtia arvo on noussut.

Millainen sen D-vitamiinitason sitten pitäisi olla? Fimlabin ja Huslabin sivuilla riittäväksi veren kalsidiolipitoisuudeksi on ilmoitettu 50-75 nmol/l. Kuitenkin luuston hyvinvoinnin kannalta optimaaliseksi pitoisuudeksi ilmoitetaan yli 80 nmol/l. 120 nmol/l on yläraja, mitä ei tulisi ylittää. Samoilla linjoilla riittävästä pitoisuudesta on mineraalilaboratorio Mila, mutta ilmoittaa kuitenkin tavoitepitoisuudeksi 75-130 nmol/l.

Entäpä sitten muualla? LT Matti Tolosen (Tohtori Tolonen) mukaan Virossa, Espanjassa ja Ranskassa normaali pitoisuus on 75-250 nmol/l.

Hämmentävää, vai mitä?

Kun tietää olisiko D-vitamiinilisälle tarvetta, on sitten valittavana se annos. D-vitamiinin imeytyminen on hyvin yksilöllistä, eikä voida sanoa jonkin tietyn µg-määrän olevan kaikille sopiva. Jollakin saattaa pitoisuus lähteä nousuun oikein hyvin 50µg päiväannoksella, kun toiselle ei taas riitä 100µg. (Huom. Suomen virallisesta suosituksesta 10µg on todettu, ettei se talvikuukausina pysty pitämään veren kalsidiolipitoisuutta vakaana).

Minä kuulun tuohon joukkoon jolla D-vitamiini imeytyy huonosti. Käytän kyllä ”oikeaoppisesti” öljykapseleita, ja yleensä otan kapselin kanssa vielä jotain rasvaa, vaikkapa pellavansiemenöljyä.

Yleensä auringossa olo tankkaa D varastoja hyvin. Mutta aurinkoinen kesäkään ei aina takaa hyviä arvoja. Esimerkiksi Ida Hanhiniemi mainitsee tästä blogissaan https://ida365.fi/2018/11/11/verikokeista-paljastui-matalat-d-vitamiinitasot-ja-surkeat-ferritiiniarvot/

(Kuva: Pixabay)

Erilaisia viitearvoja riippuen missä maassa asut. Eri ihmisillä vitamiini imeytyy eri tavalla. Sairauskin on otettava huomioon. Miten minä sitten olen ratkaissut asian täällä D-vitamiinikeskustelujen, -tutkimusten ja -ohjeistusten keskellä? Itse käytän D-vitamiinilisää viimeisten mittausten mukaan. Mittautan D-vitamiinipitoisuuden noin pari kertaa vuodessa.

Julia Åivo suosittelee väitöskirjansa (Vitamin D in the Prevention and Treatment of Multiple Sclerosis, 2017) johtopäätöksissä D-vitamiinitason mittausta kaikilta ms-potilailta ja tavoitetasoa yli 110nmol/l.

Ehdottomasti haluankin pitää tason 110 paremmalla puolella. Olen diagnoosista saakka käyttänyt D-vitamiinilisää 100-200µg päivässä. Harmittaa että olin käyttänyt lisää jo joitakin kuukausia ennen ensimmäistä mittausta, joten lähtötasoani en tiedä. Veren kalsidiolipitoisuus on vaihdellut 100-150 nmol/l välillä riippuen kummanko suuruista annosta olen käyttänyt. Minulla siis talvikuukausina 100µg ei ole riittänyt pitämään yllä tavoitettua tasoa.

Mielelläni kuulisin Sinunkin ajatuksia ja kokemuksia. Mittautatko sinä D-vitamiinitasosi?

Ja vielä lopuksi: Ajattelemisen aihetta antaa se, että luonnollisessa auringonvalossa ympäri vuoden elävien D-vitamiinitasojen kerrotaan olevan aina luokkaa 100-200 nmol/l. Myöskin autoimmuunisairaudet käyvät sitä harvinaisemmaksi mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään. Hmm..

 

-Vuokko

(Tekstissä mainitut veren kalsidiolipitoisuudet ja D-vitamiinin mikrogrammamäärät koskevat perusterveitä aikuisia, jollen toisin mainitse.)

4 Replies to “Miten paljon D-vitamiinia?”

  1. Kide says: 10 maaliskuun, 2019 at 5:23 pm

    Tämä d-hormoniasia taitaa olla vähän mutkikkaampi kuin useimmiten annetaan ymmärtää. ihmisellä, jolla d-hormoniaineenvaihdunta on kunnossa, voi pelkkä kalsidiolin eli d-hormonin varastoarvon mittaaminen riittää määrittämään d-tasot, koska aktiivinen arvo eli kalsitrioli on silloin linjassa varastoarvon kanssa. On kuitenkin myös tilanteita, joissa d-hormoniaineenvaihdunta vääristyy johtuen esim. elimistössä jylläävästä infektiosta, ja silloin pelkän kalsidioliarvon mittaaminen voi antaa väärän kuvan elimistön d-hormonistatuksesta. Tällaisessä tilanteessa kalsidioli on tyypillisesti hyvin matala, kun taas kalsitrioli saattaa huidella yli viitteen. Jos tällöin mitataan pelkkä kalsidioli, syntyy kuva rankasta d-hormonipuutoksesta, jolloin aletaan tankata d-vitskua isolla kädellä – ja tankkausta jatketaan, koska kalsidioli, jota seurataan, ei siitä huolimatta nousekaan, koska tautiprosessi muuttaa d-vitskun suoraan kalsitrioliksi. Seurauksena on, että kalsidioli saattaa edelleen pysytellä riisitautisen tasolla, vaikka kalsitrioli on noussut toksiselle tasolle. Mulla itselläni on kokemus nimenomaan tällaisesta tilanteesta – kalsidioli oli 27, mutta kalsitrioli yli viitteen, johtuen mitä todennäköisimmin sairastamastani keskushermostoinfektiosta. Tällaisessa tilanteessa d-vitamiinin nauttiminen isolla annoksella on kuin heittäisi bensaa liekkeihin eli en tee sitä. Harva koululääketieteen lääkäri tästä asiasta puhuu, funktionaalisella puolella on enemmän ymmärrystä tästä asiasta.

  2. Vuokko / Itseä hellien-blogi says: 10 maaliskuun, 2019 at 5:34 pm

    Kiitos paljon kommentista Kide!😊
    Mielenkiintoista!🤔 Täytyypä etsiä enemmän tietoa asiasta. En ole aiemmin tällaisesta tilanteesta kuullut/lukenut.

  3. Kide says: 11 maaliskuun, 2019 at 1:18 pm

    Linkkaan tähän funkkarini mulle vinkkaaman hyvän artikkelin aiheesta, jos haluat tutustua: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4160567/ (Mun piti laittaa se jo edelliseen kommenttiini, mutta en osannut kopsata linkkiä uudella läppärilläni 😀 )

  4. Vuokko / Itseä hellien-blogi says: 11 maaliskuun, 2019 at 1:43 pm

    ncbi.nlm.nih.gov/

    Laitoin linkin uudestaan, kun en saanut sitä viestistäsi avattua. Kiitokset linkistä, täytyy paremmin perehtyä heti kun ehtii! 🙂 Mukavaa viikon jatkoa Kide!

Vastaa

Your email address will not be published.

You may use these <abbr title="HyperText Markup Language">html</abbr> tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Pin It on Pinterest

Share This